Jännä, miten eri tavalla eri ihmiset suhtautuvat sukusolujen luovutukseen. En olisi uskonut, että omasta kaveripiiristä löytyy myös se kielteisesti suhtautuva ääripää joka laittaa sormet korviinsa ja huutaa "LALALALA, minä en kuuntele"-mantraa koska on jo päättänyt että sukusolujen luovutus (oli kyseessä sitten munasolut tai sperma) on luonnotonta ja kaikkien nyt vaan pitäisi tyytyä siihen etteivät välttämättä saa lapsia. Tä?

Sanomattakin lienee selvää, että tämä ihminen ei ole missään vaiheessa kokenut mitään lapsettomuuteen viittaavaakaan, ei itsensä kohdalla, eikä lähipiirissään. En, ikävä kyllä, päässyt jyvälle siitä mistä noin negatiivinen asenne oikeastaan kumpuaa; eihän se HÄNELTÄ ole pois jos joku toinen haluaa sukusolujaan luovuttaa. Tämän ihmisen mielestä sukusolujen luovutus olisi syytä kokonaan lopettaa, jopa kieltää, samoin kuin kaiken maailman hedelmöityshoidot "sun muut hömpötykset". Helvetti vieköön, että meinasi alkaa kiehuttaa. Mikä ihmeen ylijeesus hän kokee olevansa kun katsoo oikeudekseen arvostella noin henkilökohtaista asiaa ilman minkäänlaista omakohtaista kokemusta?

Koko keskusteluhan siis lähti käyntiin siitä että yksi toinen ystävä samassa porukassa kysäisi ohimennen, mitä mieltä muut on sukusolujen luovutuksesta? Että hän on pohtinut asiaa teorian tasolla jonkun aikaa ihan mielenkiinnosta katsottuaan jonkun dokkarin hedelmöityshoidoista. 

Muuten mahdollisesti todella mielenkiintoinen keskustelu meni aivan absurdiksi vänkäämiseksi ja suurinpiirtein kuola roiskuen huutamiseksi, kun tämä yksi ei sitten antanut muidenkaan keskustella aiheesta rauhassa vaan louskutti jatkuvasti omaa mantraansa. Minäkin sain haukut, että miten nyt tuollainen kahden lapsen äiti tuollaiseen hommaan viitsii edes harkita alkavansa! Ihan mahdoton juttu. Totesin vaan että omathan ovat munani, todistetusti toimivat, ja kun en itse niitä tarvitse niin turhapa niitä on hukkaankaan heittää. Edelleenhän minulla on ensikäynti vasta tulossa, eli ei tiedetä edes sovinko luovuttajaksi - silti tämä kaveri oli suurinpiirtein hirttämässä minua lipputankoon koska olen ihan sekaisin päästäni ja tasapainoton. Luonnotonta, kamalaa ja kerta kaikkiaan hirveää! 

Kaksi mielenkiintoisinta huutoraivari-argumenttia jotka mieleeni jäivät; 

"Mitä sitten kun 18 vuoden päästä joku tuntematon tyyppi tulee sun ovelles koputtelemaan ja sanoo että sä oot sen mutsi?"

Ihmeellinen argumentti (vaikka aika usein tulee vastaan). Enhän minä ole hänen äitinsä, pelkkä geeniperimä ei tee äitiä, se on jotain paljon enemmän. Hänellä tulee olemaan äiti, enkä se ole minä, vaikka biologisesti hän olisi minusta alkunsa saanutkin.

"Mitä sitten jos jompi kumpi sun lapsistasi aikuisena tapaa tän tyypin ja ne ihastuu ja menee naimisiin??"

Aika kaukaa haettua, vaikka mahdollista. En aio vaivata päätäni tuolla ongelmalla sen enempää - onhan Euroopan kuninkaallisetkin melko sisäsiittoista sakkia. 

Jälkeenpäin kyllä sitten keskusteltiin netin välityksellä tämän asian puheeksi ottaneen kaverin kanssa. Hän vaikutti myös kovasti kiinnostuneelta mutta aikoi vielä pohtia asiaa. Hänkin oli melko ihmeissään yhden kaverin reaktioista - ei olisi uskonut yli kolmekymppiseltä ihmiseltä tuollaista settiä kaikkine verbaalisine käänteineen suusta tulevan.

Kyllä minä ymmärrän sen, jos joku ei halua sukusolujaan luovuttaa, kyse on hyvin intiimistä asiasta. Sitä taas en ymmärrä, että arvostellaan pää punaisena huutaen niitä, jotka haluavat luovuttajiksi alkaa - ja siinä samassa mölinässä sitten huudetaan myös siitä miten lapsettomien pitäisi tyytyä pysymään lapsettomina, jos luonto ei ole tarkoittanut heitä lisääntymään, on heissä jotakin vikaa. Aika ahdistava asenne, ja TYPERÄ, kaksinaismoralistinen, ihmiseltä jonka elämässä ei ole mitään muuta luonnollista kuin ne lauantai-illan seksistä alkunsa saaneet muksut. Nirsk. Teki mieli sanoa muutama valittu sana siitä, miten joidenkin pitäisi jättää lisääntymättä jo ihan puhtaasti asenneteknisistä syistä, mutta parempi usein puraista itseään kielestä kuin alkaa turhaan provosoimaan asioilla jotka oikeasti voivat toista loukata.